Elvytykseen suunnattavaa tukea olisi tarpeen suunnata kuntien kiinteistöjen korjaamiseen ja uudisrakentamiseen.

Kuntatalouden  jo ennestään heikkoon tilaan koronavirusepidemia vaikuttaa tuhoisasti. Terveyden ja turvallisuuden varmistaminen on nyt ehdottomasti etusijalla, mutta niin pian kuin mahdollista katseet on suunnattava epidemian jälkeiseen aikaan. Tarvitsemme toimenpiteitä, joilla yhdessä uudelleen rakennamme sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti toimivamman yhteiskunnan.

Kriisistä selviäminen edellyttää paitsi euroja myös viisautta rahan käyttämiseksi mahdollisimman kestävästi ja tuloksellisesti. Kriisin vaikutuksia ei pidä jättää tulevien sukupolvien kannettavaksi. On tehtävä investointeja, joilla turvataan kuntien kyky pitää huolta asukkaistaan jatkossakin.

1990-luvun laman aikana kunnat vähensivät rahapulassaan omistamiensa kiinteistöjen korjausinvestointeja ja yhdyskuntatekniikkaan osoitettuja resursseja. Huonokuntoisista tai jopa korjauskelvottomista kouluista, päiväkodeista ja terveyskeskuksista on aiheutunut veronmaksajille valtava lasku.

Elvytykseen suunnattavaa tukea olisikin tarpeen suunnata kuntien kiinteistöjen korjaamiseen ja uudisrakentamiseen. Emme halua toistaa vanhoja virheitä.

Kuntien rahapula uhkaa vaikuttaa myös joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen rahoitukseen. Riittävillä kuntien panostuksilla ja valtion kriisituella on tuotettava niin hyvää joukkoliikennettä, että matkustajamäärien ansiosta lipputulot kasvavat ja koronaviruksen takia pienentyneet lipputulot saadaan korvattua. Joukkoliikenteellä on myös taloutta elvyttävä vaikutus.

Tässä tilanteessa on viisasta aikaistaa valtakunnallisen rataverkon perusparantamista ja uusien raideyhteyksien rakentamisen aloittamista.

Kestävillä investoinneilla nousemme koronaviruskriisistä, tuemme ilmastonmuutoksen hillitsemistä sekä vahvistamme ihmisten ja ympäristön hyvinvointia.

Meri Lumela

Jyväskylä

Sirpa Hertell

Espoo

Tuomas Rantanen

Helsinki 

 

[Julkaistu Helsingin Sanomissa 8.5. 2020]