Suomalainen maanpuolustus on nojannut voimakkaasti yleiseen asevelvollisuuteen ja kansan maanpuolustustahtoon. Suomalainen maanpuolustus on osoittanut toimivuutensa viime sotien aikana erinomaisesti.

Maailma asevelvollisuusarmeijan ympärillä on vain muuttunut voimakkaasti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana. Puolustusvoimien kalustohankinnoissa painotetaan teknologiaan sekä liikkuvuutta. Haloilla ja polttopulloilla ei enää pärjää, miehistön sekä upseeriston vaatimustaso on noussut huimasti.

Perusteltua onkin kysyä, onko enää mahdollista kouluttaa ja ylläpitää suurta asevelvollisuuteen perustuvaa kenttäarmeijaa. Onko parempi ja tehokkaampi kouluttaa pienempi armeija, mutta korkeammalle tasolle?

Samalla rahalla, joka nyt menee asevelvollisuusarmeijan kouluttamiseen, voitaisiin kouluttaa ja kalustaa iskukykyinen maata tehokkaasti puolustava joukko. Suomelle sopivin malli lienee puhtaan palkka-armeijan ja puhtaan asevelvollisuusarmeijan välimuoto. Liikkuva, teknisesti ja kalustollisesti korkeatasoinen, riittävästi harjoitteleva armeija pitää tehokkaasti yllä Suomen uskottavaa puolustusta osana eurooppalaista maanpuolustusta.

Samalla kun Suomi kehittää omaa maanpuolustuskykyään, pitää panostaa myös kansainväliseen yhteistyöhön. Suomen ei kuitenkaan tule sitoutua Natoon.

Yhteistyötä voidaan tehdä etenkin kalustohankinnoissa ja koulutuksessa.

Suomella ei ole varaa eristäytyä omaksi saarekkeekseen vaan on oltava mukana kehittämässä eurooppalaista maanpuolustusta itsenäisenä, tasaveroisena ja uskottavana toimijana.

Nico Holmberg

JyVin puheenjohtaja

kansanedustajaehdokas